luhta

Suomi

Substantiivi

luhta (10-F)

1. (maatalous) luhtaniitty, avoluhta; rantaniitty, jolle joki tai järvi joskus tulvii
2. tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön läheisyydessä

Ääntäminen

• IPA: /ˈluht̪ɑ/
• tavutus: luh‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luhta	luhdat
genetiivi	luhdan	luhtien (luhtain)
partitiivi	luhtaa	luhtia
akkusatiivi	luhta; luhdan	luhdat
sisäpaikallissijat
inessiivi	luhdassa	luhdissa
elatiivi	luhdasta	luhdista
illatiivi	luhtaan	luhtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luhdalla	luhdilla
ablatiivi	luhdalta	luhdilta
allatiivi	luhdalle	luhdille
muut sijamuodot
essiivi	luhtana	luhtina
translatiivi	luhdaksi	luhdiksi
abessiivi	luhdatta	luhditta
instruktiivi	–	luhdin
komitatiivi	–	luhtine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luhda-
vahva vartalo	luhta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

2. tulvavaikutteinen suo, joka sijaitsee vesistön läheisyydessä

englanti: swamp (suotyyppi), flood meadow (niitty)

ruotsi: sump, träsk

Liittyvät sanat

• suo

Synonyymit

• vataja

Yhdyssanat

luhtaherttu, luhtahuitti, luhtakaali, luhtakana, luhtakerttunen, luhtakuusio, luhtakärpänen, luhtalemmikki, luhtaniitty, luhtarentukka, luhtasirkka

Aiheesta muualla

• luhta Kielitoimiston sanakirjassa
• luhta Tieteen termipankissa