maankuori

Suomi

Substantiivi

maankuori (26)^[1]

Katso artikkeli Maankuori Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. (geomorfologia) Maan vaippaa ympäröivä kiinteä kivikerros, joka on jakautunut litosfäärilaattoihin

   Maankuorta on myös merten alla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːnˌkuo̯ri/
• tavutus: maan‧kuo‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maankuori	maankuoret
genetiivi	maankuoren	maankuorten maankuorien
partitiivi	maankuorta	maankuoria
akkusatiivi	maankuori; maankuoren	maankuoret
sisäpaikallissijat
inessiivi	maankuoressa	maankuorissa
elatiivi	maankuoresta	maankuorista
illatiivi	maankuoreen	maankuoriin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maankuorella	maankuorilla
ablatiivi	maankuorelta	maankuorilta
allatiivi	maankuorelle	maankuorille
muut sijamuodot
essiivi	maankuorena	maankuorina
translatiivi	maankuoreksi	maankuoriksi
abessiivi	maankuoretta	maankuoritta
instruktiivi	–	maankuorin
komitatiivi	–	maankuorine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maankuore-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	maankuor-

Etymologia

yhdyssana osista maa (genetiivi) ja kuori

Käännökset

1. Maan kivinen kuori

englanti: (earth's) crust

viro: maakoor

Liittyvät sanat

• maa
• maankamara
• manner

Aiheesta muualla

• maankuori Kielitoimiston sanakirjassa
• maankuori Tieteen termipankissa