manner

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Manner Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

manner (49)

  1. (maantiede) mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa
    Soudimme saaresta mantereelle.
    Afrikka on manner.
    Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.
    Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈmɑnːer/
  • tavutus: man‧ner

Taivutus

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

Johdos samasta kantasanasta kuin esim. mantu.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Alakäsitteet
Johdokset
Yhdyssanat

Etelämanner, Manner-Eurooppa, mannerilmasto, mannerjalusta, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, mannerrinne, mannervaltio

Aiheesta muualla

  • manner Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads

Englanti

Substantiivi

manner (monikko manners)

  1. tapa, käytös
  2. maneeri
  3. tyyli
  4. (monikossa) käytöstavat

Liittyvät sanat

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads