manner
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
manner (49)
- (maantiede) mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa
- Soudimme saaresta mantereelle.
- Afrikka on manner.
- Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.
- Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmɑnːer/
- tavutus: man‧ner
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä
Liittyvät sanat
Synonyymit
Alakäsitteet
Johdokset
- adjektiivit: mantereinen, mannermainen
Yhdyssanat
Etelämanner, Manner-Eurooppa, mannerilmasto, mannerjalusta, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, mannerrinne, mannervaltio
Aiheesta muualla
- manner Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Englanti
Substantiivi
manner (monikko manners)
Liittyvät sanat
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads