malka

Suomi

Substantiivi

malka (9-D)

1. olki- tai tuohikatolla oleva harjalta räystäälle ulottuva katemateriaalin painona käytetty halkaistu kuusipuinen seiväs

   Mikä mariana maloilla, se vappuna vaoilla. (sananparsi, sääennustus)

   Marianpäivänä (25.3.) on katolla saman verran lunta kuin vappuna pellolla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑlkɑ/, [ˈmɑ̝̝lkɑ̝]
• tavutus: mal‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	malka	malat
genetiivi	malan	malkojen (malkain)
partitiivi	malkaa	malkoja
akkusatiivi	malka; malan	malat
sisäpaikallissijat
inessiivi	malassa	maloissa
elatiivi	malasta	maloista
illatiivi	malkaan	malkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	malalla	maloilla
ablatiivi	malalta	maloilta
allatiivi	malalle	maloille
muut sijamuodot
essiivi	malkana	malkoina
translatiivi	malaksi	maloiksi
abessiivi	malatta	maloitta
instruktiivi	–	maloin
komitatiivi	–	malkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mala-
vahva vartalo	malka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• balttilainen laina^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• ylimalkaan

Yhdyssanat

• malkakatto

Idiomit

• malka silmässä
  1. (Raamattu) vuoden 1938 uudentestamentinsuomennoksessa ’silmässä oleva roska’, sananmukaisesti ’kärryn aisa’; Uudessa kirkkoraamatussa korvattu sanalla ’hirsi’ < perustuu Lähi-idän kulttuureissa suosittuun liioiteltujen vertauskuvien käyttöön

Aiheesta muualla

• malka Kielitoimiston sanakirjassa