plektra

Suomi

Substantiivi

plektra (9) (monikko plektrat)

1. (musiikki) väline, jolla näppäillään kielisoitinta, tavallisesti mandoliinia tai kitaraa

Ääntäminen

• IPA: /ˈplekt̪rɑ/
• tavutus: plekt‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plektra	plektrat
genetiivi	plektran	plektrojen (plektrain)
partitiivi	plektraa	plektroja
akkusatiivi	plektra; plektran	plektrat
sisäpaikallissijat
inessiivi	plektrassa	plektroissa
elatiivi	plektrasta	plektroista
illatiivi	plektraan	plektroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	plektralla	plektroilla
ablatiivi	plektralta	plektroilta
allatiivi	plektralle	plektroille
muut sijamuodot
essiivi	plektrana	plektroina
translatiivi	plektraksi	plektroiksi
abessiivi	plektratta	plektroitta
instruktiivi	–	plektroin
komitatiivi	–	plektroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	plektra-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. väline, jolla näppäillään kielisoitinta, tavallisesti mandoliinia tai kitaraa

englanti: plectrum, pick, quill ruotsi: plektrum

saksa: Plektrum n. turkki: pena, mızrap

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (slangi) pleku

Aiheesta muualla

• plektra Kielitoimiston sanakirjassa