mania

Katso artikkeli Mania Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

mania (12)

1. mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pitkäaikaisesti kohonnut ja kiihtynyt

   Tässä saattaa olla kyseessä tämän tyypin mania.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑniɑ/
• tavutus: ma‧ni‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mania	maniat
genetiivi	manian	manioiden manioitten (maniain)
partitiivi	maniaa	manioita
akkusatiivi	mania; manian	maniat
sisäpaikallissijat
inessiivi	maniassa	manioissa
elatiivi	maniasta	manioista
illatiivi	maniaan	manioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manialla	manioilla
ablatiivi	manialta	manioilta
allatiivi	manialle	manioille
muut sijamuodot
essiivi	maniana	manioina
translatiivi	maniaksi	manioiksi
abessiivi	maniatta	manioitta
instruktiivi	–	manioin
komitatiivi	–	manioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mania-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pysyvästi kohonnut ja kiihtynyt mieliala

ruotsi: mani

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: maaninen

Aiheesta muualla

• mania Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

mania

1. yksikön partitiivimuoto sanasta mani

   Jätkällä on mania!

Englanti

Substantiivi

mania (monikko manias)

1. mania

Liittyvät sanat

• manic
• maniac