mani

Suomi

Substantiivi

mani (5)

1. (puhekieltä) raha

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑni/
• tavutus: ma‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mani	manit
genetiivi	manin	manien (manein)
partitiivi	mania	maneja
akkusatiivi	mani; manin	manit
sisäpaikallissijat
inessiivi	manissa	maneissa
elatiivi	manista	maneista
illatiivi	maniin	maneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manilla	maneilla
ablatiivi	manilta	maneilta
allatiivi	manille	maneille
muut sijamuodot
essiivi	manina	maneina
translatiivi	maniksi	maneiksi
abessiivi	manitta	maneitta
instruktiivi	–	manein
komitatiivi	–	maneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mani-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. raha

Ks. raha

Aiheesta muualla

• mani Kielitoimiston sanakirjassa

Buli

Substantiivi

mani

1. lintu

Italia

Substantiivi

mani

1. monikkomuoto sanasta mano

Kroatia

Substantiivi

mani

1. yksikön datiivimuoto sanasta mana
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta mana

Latvia

Pronomini

mani

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta es
2. yksikön instrumentaalimuoto sanasta es

Pronomini

mani

1. monikon maskuliinin nominatiivimuoto sanasta mans
2. monikon maskuliinin vokatiivimuoto sanasta mans

Verbi

mani

1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan preesens verbistä manīt
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä manīt

Ruotsi

Substantiivi

mani yl. (yks. määr. manin [luo], ei monikkoa)

1. mania, kiihko, vimma