manu

Suomi

Substantiivi

manu (1)

1. (televisio) studiojärjestäjä
2. (vanhentunut) mestari, ammattimies

   Se kuuluu kun Manulle iltanen (sananlasku, Kuusamo)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnu/
• tavutus: ma‧nu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	manu	manut
genetiivi	manun	manujen
partitiivi	manua	manuja
akkusatiivi	manu; manun	manut
sisäpaikallissijat
inessiivi	manussa	manuissa
elatiivi	manusta	manuista
illatiivi	manuun	manuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manulla	manuilla
ablatiivi	manulta	manuilta
allatiivi	manulle	manuille
muut sijamuodot
essiivi	manuna	manuina
translatiivi	manuksi	manuiksi
abessiivi	manutta	manuitta
instruktiivi	–	manuin
komitatiivi	–	manuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	manu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• (mestari) aiemmasta muodosta *manni << ruotsin sanasta man ^[1]

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lattiamanu

Aiheesta muualla

• manu Kielitoimiston sanakirjassa

Anuta

Substantiivi

manu

1. lintu

Kapingamarangi

Substantiivi

manu

1. lintu

Kroatia

Substantiivi

manu

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta mana