mana

Katso artikkeli Mana (voima) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

mana (9)

1. manala, tuonela, muinaissuomalaisessa mytologiassa paikka, johon kuolleiden sielut joutuvat; kuolema

   mennä manan maille

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑnɑ/
• tavutus: ma‧na

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: manata

Aiheesta muualla

• mana Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

mana (9)

1. polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima
2. tietokonepeleissä ja roolipeleissä voima jota voi käyttää taikomiseen, taikavoima

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mana	manat
genetiivi	manan	manojen (manain)
partitiivi	manaa	manoja
akkusatiivi	mana; manan	manat
sisäpaikallissijat
inessiivi	manassa	manoissa
elatiivi	manasta	manoista
illatiivi	manaan	manoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	manalla	manoilla
ablatiivi	manalta	manoilta
allatiivi	manalle	manoille
muut sijamuodot
essiivi	manana	manoina
translatiivi	manaksi	manoiksi
abessiivi	manatta	manoitta
instruktiivi	–	manoin
komitatiivi	–	manoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mana-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• käsitteen toi Eurooppaan antropologi Robert Henry Codrington Banks Islandsilta pohjoisesta Vanuatusta teoksessaan The Melanesians: Studies in Their Anthropology and Folk-lore 1891 << perimmiltään polynesialaisista kielistä

Aiheesta muualla

• mana Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

mana

1. mana (mytologia, pelit)

   How much you got mana left? – Kuinka paljon sinulla on taikavoimaa jäljellä?

Indonesia

Adverbi

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Pronomini

yang mana

1. mikä

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	mána	máne
genetiivi	mánē	mánā
datiivi-lokatiivi	máni	mánama
akkusatiivi	mánu	máne
vokatiivi	mano	máne
instrumentaali	mánōm	mánama

mána f. 

1. puute, vika, vajavaisuus

Ääntäminen

• IPA: /'mǎːna/
• tavutus: ma‧na

Etymologia

kantaslaavin *mana

Aiheesta muualla

• mána Hrvatski jezični portal
• mána Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

	yksikkö
nominatiivi	mȁna
genetiivi	mȁnē
datiivi-lokatiivi	mȁni
akkusatiivi	mȁnu
vokatiivi	mano
instrumentaali	mȁnōm

mȁna f. 

1. manna (Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka)

Ääntäminen

• IPA: /'mâna/
• tavutus: ma‧na

Etymologia

latinan sanasta manna ’manna’

Aiheesta muualla

• mȁna¹ Hrvatski jezični portal
• mȁna Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

	yksikkö
nominatiivi	mȁna
genetiivi	mȁnē
datiivi-lokatiivi	mȁni
akkusatiivi	mȁnu
vokatiivi	mano
instrumentaali	mȁnōm

mȁna f. 

1. mana (polynesialaisessa mytologiassa kaikissa ihmisissä, eläimissä ja asioissa asuva voima)

Ääntäminen

• IPA: /'mâna/
• tavutus: ma‧na

Etymologia

englannin sanasta mana ’mana’

Aiheesta muualla

• mȁna² Hrvatski jezični portal

Malaiji

Konjunktio

mana

1. (di mana) missä
2. (dari mana) mistä
3. (ke mana) mihin

Portugali

Substantiivi

mana f.

1. sisko

Ruotsi

Verbi

mana (1)

1. kehottaa, muistuttaa
2. manata, loihtia

Taivutus

Taivutus – mana
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	manar[luo]	manas
imperfekti	manade	manades
supiini	manat	manats
imperatiivi	mana	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: mana
• passiivin infinitiivi: manas
• aktiivin part. prees: manande [luo]
• passiivin part. prees: manandes
• part. perf.: yl. manad, n. manat, määr./mon. manade