markka

Katso artikkeli Markka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

markka (9-A)

1. useiden maiden rahayksikkö, sata penniä
2. keskiajalla käytetty laskuyksikkö, joka tarkoitti 8 äyriä eli käytännössä 24 aurtoa
3. yhden markan raha

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑrkːɑ/, [ˈmɑ̝rkːɑ̝]
• tavutus: mark‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	markka	markat
genetiivi	markan	markkojen (markkain)
partitiivi	markkaa	markkoja
akkusatiivi	markka; markan	markat
sisäpaikallissijat
inessiivi	markassa	markoissa
elatiivi	markasta	markoista
illatiivi	markkaan	markkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	markalla	markoilla
ablatiivi	markalta	markoilta
allatiivi	markalle	markoille
muut sijamuodot
essiivi	markkana	markkoina
translatiivi	markaksi	markoiksi
abessiivi	markatta	markoitta
instruktiivi	–	markoin
komitatiivi	–	markkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	marka-
vahva vartalo	markka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. useiden maiden rahayksikkö, sata penniä

bosnia: marka f. englanti: mark, (Suomen markasta myös) markka espanja: marco inarinsaame: märkki italia: marco m. kroatia: marka f., marka f. ranska: mark m.

romania: marcă f. saksa: Mark serbia: marka, марка f. sloveeni: marka f. tšekki: marka f. venäjä: марка viro: mark

Liittyvät sanat

• euro

Synonyymit

• (lyhenne) mk

Yhdyssanat

• hopeamarkka
• markkamäärä
• mummonmarkka

Aiheesta muualla

• markka Kielitoimiston sanakirjassa