menot

Suomi

Substantiivi

menot (1) (monikollinen)

1. se, kuinka paljon johonkin kulutetaan rahaa
2. monikkomuoto sanasta meno

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	menot
genetiivi	–	menojen
partitiivi	–	menoja
akkusatiivi	–; –	menot
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	menoissa
elatiivi	–	menoista
illatiivi	–	menoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	menoilla
ablatiivi	–	menoilta
allatiivi	–	menoille
muut sijamuodot
essiivi	–	menoina
translatiivi	–	menoiksi
abessiivi	–	menoitta
instruktiivi	–	menoin
komitatiivi	–	menoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	meno-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

monikkomuoto sanasta meno, ei esiinny yksikössä merkityksessä 'se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa'

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• (se, kuinka paljon jossakin menetetään rahaa) tulot