ohje

Suomi

Substantiivi

ohje (48)

1. neuvo, miten pitää toimia

Ääntäminen

• IPA: /ˈohjeˣ/
• tavutus: oh‧je

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohje	ohjeet
genetiivi	ohjeen	ohjeiden ohjeitten
partitiivi	ohjetta	ohjeita
akkusatiivi	ohje; ohjeen	ohjeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohjeessa	ohjeissa
elatiivi	ohjeesta	ohjeista
illatiivi	ohjeeseen	ohjeisiin ohjeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohjeella	ohjeilla
ablatiivi	ohjeelta	ohjeilta
allatiivi	ohjeelle	ohjeille
muut sijamuodot
essiivi	ohjeena	ohjeina
translatiivi	ohjeeksi	ohjeiksi
abessiivi	ohjeetta	ohjeitta
instruktiivi	–	ohjein
komitatiivi	–	ohjeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ohjee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ohjet-

Etymologia

johdos sanasta ohja^[1]

Käännökset

1. neuvo, miten pitää toimia

englanti: instruction, guideline espanja: consejo, indicación, instrucción japani: 指図 [sashizu], 指示 [shiji] kroatia: uputa f.

ruotsi: anvisning turkki: talimat, yönerge ukraina: настанова f. viro: juhis

Liittyvät sanat

• opas

Johdokset

• adjektiivit: ohjeellinen
• verbit: ohjeistaa

Yhdyssanat

ajo-ohje, annostusohje, elämänohje, hoito-ohje, kudontaohje, käyttäytymisohje, käyttöohje, ohjehinta, ohjekirja, ohjekirjanen, ohjemerkki, ohjenopeus, ohjenuora, ohjepalkka, ohjesääntö, ohjevähittäishinta, oikeakielisyysohje, oikeusohje, pesuohje, reittiohje, ruoanvalmistusohje, ruokaohje, suoritusohje, teko-ohje, toimintaohje, työohje, valitusohje, valmistusohje, yleisohje, ääntämisohje

Aiheesta muualla

• ohje Kielitoimiston sanakirjassa
• ohje Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 257, 259, 296, 2246 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa