morfi

Suomi

Substantiivi

morfi (5)

1. (kielitiede) kielen pienin semanttisesti merkitsevä yksikkö
2. (biologia) samojen lajien muista esiintymistä poikkeava paikallinen eliölajien kirjo

Ääntäminen

• IPA: [ˈmorfi], puhekielessä [ˈmorfːi]

Tavutus

• tavutus: mor‧fi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	morfi	morfit
genetiivi	morfin	morfien (morfein)
partitiivi	morfia	morfeja
akkusatiivi	morfi; morfin	morfit
sisäpaikallissijat
inessiivi	morfissa	morfeissa
elatiivi	morfista	morfeista
illatiivi	morfiin	morfeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	morfilla	morfeilla
ablatiivi	morfilta	morfeilta
allatiivi	morfille	morfeille
muut sijamuodot
essiivi	morfina	morfeina
translatiivi	morfiksi	morfeiksi
abessiivi	morfitta	morfeitta
instruktiivi	–	morfein
komitatiivi	–	morfeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	morfi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• sanasta morfeemi

Käännökset

1. kielitiede

englanti: morph japani: 形態 (keitai)

ranska: morphe m. ruotsi: morf

2. biologia

englanti: morph

ruotsi: morf

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• salkkumorfi

Aiheesta muualla

• morfi Tieteen termipankissa