napero

Suomi

Substantiivi

napero (2)

1. nappulaperuna, pieni peruna
2. pikkulapsi
3. (murteellinen) pikkupoika

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑpero/
• tavutus: na‧pe‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	napero	naperot
genetiivi	naperon	naperojen naperoiden naperoitten
partitiivi	naperoa	naperoita naperoja
akkusatiivi	napero; naperon	naperot
sisäpaikallissijat
inessiivi	naperossa	naperoissa
elatiivi	naperosta	naperoista
illatiivi	naperoon	naperoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	naperolla	naperoilla
ablatiivi	naperolta	naperoilta
allatiivi	naperolle	naperoille
muut sijamuodot
essiivi	naperona	naperoina
translatiivi	naperoksi	naperoiksi
abessiivi	naperotta	naperoitta
instruktiivi	–	naperoin
komitatiivi	–	naperoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	napero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

todennäköisesti kaikki merkitykset pientä perunaa eli perunan mukulaa tarkoittavasta nappulaperunasta

Liittyvät sanat

Synonyymit

• [2] pieni poika: nallikka, nappula, naskali, nassikka, nalliainen

Aiheesta muualla

• napero Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 58 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Lähteet

• Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello, 2018, nro 4. Artikkelin verkkoversio.