norja

Suomi

Adjektiivi

norja (10) (komparatiivi norjempi, superlatiivi norjin) (taivutus[luo])

1. notkea, taipuisa, vetreä (esiintyy eritoten runokielessä).

   Vastasten tulee olla norjia.

   norja vartalo

Ääntäminen

• IPA: /ˈnorjɑ/
• tavutus: nor‧ja

Käännökset

1. adjektiivi

norja: smidig

ruotsi: smidig

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: norjuus
• verbit: norjentaa, norjeta, norjistaa

Substantiivi

norja
Kielikoodit
ISO 639-1:	no
ISO 639-2:	–
ISO 639-3:	–
Wikisanakirja
Aineisto:	Norjan kieli

norja (10)

1. norjan kieli, Norjassa puhuttava taustaltaa germaanis-skandinaavinen kieli (kielitunnus: no)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	norja	–
genetiivi	norjan	–
partitiivi	norjaa	–
akkusatiivi	norja; norjan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	norjassa	–
elatiivi	norjasta	–
illatiivi	norjaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	norjalla	–
ablatiivi	norjalta	–
allatiivi	norjalle	–
muut sijamuodot
essiivi	norjana	–
translatiivi	norjaksi	–
abessiivi	norjatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	norjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	norja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kieli

englanti: Norwegian ido: Norvegiana islanti: norska norja: norsk pohjoissaame: dárogiella portugali: norueguês

ranska: norvégien ruotsi: norska saksa: Norwegisch n. tanska: norsk viro: norra keel

Liittyvät sanat

• norjalainen
• bokmål, nynorsk, riksmål

Johdokset

• verbit: norjantaa

Yhdyssanat

• kirjanorja, norjankielinen

Aiheesta muualla

• norja Kielitoimiston sanakirjassa