ohja

Suomi

Substantiivi

ohja (10)

1. (yleensä monikossa) ks. ohjat

Ääntäminen

• IPA: /ˈohjɑ/
• tavutus: oh‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohja	ohjat
genetiivi	ohjan	ohjien (ohjain)
partitiivi	ohjaa	ohjia
akkusatiivi	ohja; ohjan	ohjat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohjassa	ohjissa
elatiivi	ohjasta	ohjista
illatiivi	ohjaan	ohjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohjalla	ohjilla
ablatiivi	ohjalta	ohjilta
allatiivi	ohjalle	ohjille
muut sijamuodot
essiivi	ohjana	ohjina
translatiivi	ohjaksi	ohjiksi
abessiivi	ohjatta	ohjitta
instruktiivi	–	ohjin
komitatiivi	–	ohjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ohja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

varhaiskantagermaanin *ansjā (> saksan Öse)^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ohje, ohjelma, ohjus
• verbit: ohjata

Aiheesta muualla

• ohja Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• ohja Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

ohja

1. yksikön genetiivimuoto sanasta ohi