ojennus

Suomi

Substantiivi

ojennus (39)

1. ojentaminen
2. ojentautuminen
3. rangaistuksen kaltainen seuraamus, joka määrätään sopimattoman toimintatavan tai menettelyn korjaamiseksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈojenːus/
• tavutus: o‧jen‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ojennus	ojennukset
genetiivi	ojennuksen	ojennusten ojennuksien
partitiivi	ojennusta	ojennuksia
akkusatiivi	ojennus; ojennuksen	ojennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ojennuksessa	ojennuksissa
elatiivi	ojennuksesta	ojennuksista
illatiivi	ojennukseen	ojennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ojennuksella	ojennuksilla
ablatiivi	ojennukselta	ojennuksilta
allatiivi	ojennukselle	ojennuksille
muut sijamuodot
essiivi	ojennuksena	ojennuksina
translatiivi	ojennukseksi	ojennuksiksi
abessiivi	ojennuksetta	ojennuksitta
instruktiivi	–	ojennuksin
komitatiivi	–	ojennuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ojennukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ojennus-

Etymologia

• verbi ojentaa (heikko vartalo ojenna- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

• oikaisu

Aiheesta muualla

• ojennus Kielitoimiston sanakirjassa
• ojennus Suomen etymologisessa sanakirjassa