oppia

Suomi

Substantiivi

oppia

1. yksikön partitiivimuoto sanasta oppi

Verbi

oppia (61-B) (taivutus[luo])

1. omaksua uutta tietoa tai uusi taito

   Opin nopeasti uusia kieliä.

   Opin ajamaan polkupyörällä neljävuotiaana.

   En opi tuota temppua ikinä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈopːiɑˣ/
• tavutus: op‧pi‧a

Käännökset

1. omaksua tietoa tai taito

englanti: learn espanja: aprender islanti: kenna italia: apprendere, imparare latina: discō pohjoissaame: oahppat ranska: apprendre

ruotsi: lära sig saksa: lernen; sich unterweisen tanska: lære tšekki: učit se unkari: tanul venäjä: выучить (perfektiivinen) viro: õppima, ära õppima

Liittyvät sanat

• opettaa
• valistua

Johdokset

• adjektiivit: oppinut
• substantiivit: opas, opinto, oppi, oppilas, oppiminen
• verbit: opettaa, opiskella

Yhdyssanat

oppimiskyky, oppimispeli, oppimisvaikeus

Idiomit

• oppia läksynsä
• oppiipahan olemaan

Aiheesta muualla

• oppia Kielitoimiston sanakirjassa
• oppia Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 1164 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa