oppilas
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
oppilas (41)
- henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija
- Koulussa oppilaat opiskelevat opettajansa johdolla.
- Oppilas ei saa arvostella opettajaa, koska se ei ole oppilaan tehtävä.
- (sodankäynti) aliupseeri- ja upseerioppilaasta käytetty puhuttelusana
- Oppilaat valmistautuvat maastoharjoitukseen lähtöön!
Ääntäminen
- IPA: /ˈopːilɑs/
- tavutus: op‧pi‧las
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. henkilö, joka saa opetusta opettajalta; koululainen tai opiskelija
Liittyvät sanat
- soitto-oppilas, upseerioppilas
- harjoittelija
- kisälli
- kokelas
- mestari
- opettaja
- opiskelija
- oppi
Yhdyssanat
aliupseerioppilas, ammattioppilas, kampaajaoppilas, kuunteluoppilas, lauluoppilas, luottamusoppilas, mallioppilas, oppilaanohjaus, oppilasaines, oppilasarvostelu, oppilasasuntola, oppilashuolto, oppilaskirjasto, oppilaskoti, oppilaskunta, oppilasmatrikkeli, oppilasmäärä, oppilasnäyte, oppilastyö, oppilasvaihto, oppilasvalinta, piano-oppilas, poikaoppilas, soitto-oppilas, tukioppilas, tyttöoppilas, vaihto-oppilas, vapaaoppilas, viuluoppilas, ylioppilas
Aiheesta muualla
- oppilas Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 489 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads