orakas

Suomi

Katso artikkeli Orakkaat Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

orakas (41-A)

1. eräitä sieniä, joiden lakin alus on täynnä piikkejä

Ääntäminen

• IPA: /ˈorɑkɑs/
• tavutus: o‧ra‧kas

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orakas	orakkaat
genetiivi	orakkaan	orakkaiden orakkaitten
partitiivi	orakasta	orakkaita
akkusatiivi	orakas; orakkaan	orakkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	orakkaassa	orakkaissa
elatiivi	orakkaasta	orakkaista
illatiivi	orakkaaseen	orakkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orakkaalla	orakkailla
ablatiivi	orakkaalta	orakkailta
allatiivi	orakkaalle	orakkaille
muut sijamuodot
essiivi	orakkaana	orakkaina
translatiivi	orakkaaksi	orakkaiksi
abessiivi	orakkaatta	orakkaitta
instruktiivi	–	orakkain
komitatiivi	–	orakkaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	orakkaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	orakas-

Etymologia

ora + -kas

Käännökset

1. sieniä, joiden lakin alus on täynnä piikkejä

unkari: gereben

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• karvasorakas, rusko-orakas, suomuorakas, vaaleaorakas

Aiheesta muualla

• orakas Kielitoimiston sanakirjassa