otto

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

otto (1-C)

  1. ottamisen tapahtuma tai toimi; paikka tai kohta josta otetaan
    Pakolaisten otto puhuttaa Helsingin seudun kunnissa. (hs.fi)
    Polttoaineen otto on haaroitettu suodattimen jälkeisestä letkusta.
  2. käteisen rahan nostamisen tilitapahtuma pankissa
  3. elokuvan kohtauksen tai sen osan kuvaaminen, otoksen teko
    Koko kappale soitetaan jokaisella otolla alusta loppuun kokonaan läpi.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈot̪ːo/
  • tavutus: ot‧to

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

verbistä ottaa johtimella -o

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

ajanotto, auringonotto, eronotto, haltuunotto, hapenotto, hiekanotto, huomioonotto, huostaanotto, irtiotto, juurenotto, kannanotto, kiinniotto, kuvanotto, käyttöönotto, lapseksiotto, miehenotto, mukaanotto, näytteenotto, osanotto, ottoaika, ottoaukko, ottoisä, ottokatselmus, ottolaina, ottolainaus, ottolapsi, otto-oikeus, ottopaikka, ottopoika, ottopäivä, ottotapahtuma, ottotyttö, ottotytär, ottovanhemmat, ottovanhempi, ottoäiti, pakko-otto, ravinnonotto, selvilleotto, sisäänotto, soranotto, sotamiehenotto, sotaväenotto, säilöönotto, tililtäotto, ulosotto, varteenotto, vauhdinotto, virranotto, yhteenotto, yhteydenotto

Muut

Aiheesta muualla

  • otto Kielitoimiston sanakirjassa
  • otto Tieteen termipankissa
  • otto Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 1048 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Italia

Numeraali

otto

  1. (kardinaaliluku) kahdeksan

Liittyvät sanat

Japani

Latinisointi

otto

  1. rōmaji-transkriptio sanasta おっと

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads