paimen

Katso artikkeli Paimen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

paimen (32)

1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
2. (uskonto) hengellinen kaitsija

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑi̯men/
• tavutus: pai‧men

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paimen	paimenet
genetiivi	paimenen	paimenten paimenien
partitiivi	paimenta	paimenia
akkusatiivi	paimen; paimenen	paimenet
sisäpaikallissijat
inessiivi	paimenessa	paimenissa
elatiivi	paimenesta	paimenista
illatiivi	paimeneen	paimeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paimenella	paimenilla
ablatiivi	paimenelta	paimenilta
allatiivi	paimenelle	paimenille
muut sijamuodot
essiivi	paimenena (paimenna)	paimenina
translatiivi	paimeneksi	paimeniksi
abessiivi	paimenetta	paimenitta
instruktiivi	–	paimenin
komitatiivi	–	paimenine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paimene-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	paimen-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa

azeri: çoban englanti: herdsman, herd italia: pastore latina: pastor, bubulcus ranska: berger m., (ylätyyliä) pâtre m. romania: păstor ruotsi: herde saksa: Hirt/Hirte m., Hirtin f.

turkki: çoban ukraina: чередник m., пастух m. unkari: pásztor, juhász uzbekki: cho'pon venäjä: пастух, пастушка vepsä: paimen viro: karjane, karjus

2. hengellinen kaitsija

englanti: shepherd

Liittyvät sanat

• paimentolainen

Johdokset

• verbit: paimentaa

Yhdyssanat

hevospaimen, karjapaimen, lammaspaimen, lehmipaimen, paimenhuilu, paimenkirje, paimenkoira, paimenkutsumus, paimenmatto, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous, paimensarvi, paimensauva, paimentorvi, paimentyttö, sielunpaimen, sikopaimen, sähköpaimen, vuohipaimen

Aiheesta muualla

• paimen Kielitoimiston sanakirjassa
• paimen Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1566, 3600 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Inkeroinen

Substantiivi

paimen

1. paimen

Vepsä

Substantiivi

paimen (yks. gen paimnen, yks. part. paiment, mon. part. paimnid)

1. paimen