pako

Suomi

Substantiivi

pako (1-D)

1. pakeneminen, karkaaminen jostain

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑko/
• tavutus: pa‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pako	paot
genetiivi	paon	pakojen
partitiivi	pakoa	pakoja
akkusatiivi	pako; paon	paot
sisäpaikallissijat
inessiivi	paossa	paoissa
elatiivi	paosta	paoista
illatiivi	pakoon	pakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paolla	paoilla
ablatiivi	paolta	paoilta
allatiivi	paolle	paoille
muut sijamuodot
essiivi	pakona	pakoina
translatiivi	paoksi	paoiksi
abessiivi	paotta	paoitta
instruktiivi	–	paoin
komitatiivi	–	pakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pao-
vahva vartalo	pako-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pakeneminen, karkaaminen jostain

englanti: escape, flight espanja: fuga f. hollanti: vlucht italia: fuga f. kroatia: bijeg m. puola: ucieczka f. ranska: fuite

ruotsi: flykt saksa: Flucht f. serbia: bekstvo/бекство n. tšekki: útěk turkki: firar ukraina: втеча (утеча) f. venäjä: побег m., бегство n.

Liittyvät sanat

• lipetti, livohka, käpälämäki

Johdokset

• adjektiivit: pakoton, -pakoinen
• adverbit: pakosalla
• substantiivit: pakolainen, pakoilu
• verbit: paeta, pakoilla

Yhdyssanat ja sanaliitot

joukkopako, keskipakovoima, liikennepako, maaltapako, maanpako, pakohuone, pakohuonepeli, pakokaasu, pakokauhu, pakomatka, pakonopeus, pakopaikka, pakopiste, pakoputki, pakoreitti, pakosarja, pakotie, pakovesi, silmäpako, valuuttapako

Aiheesta muualla

• pako Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3738 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

Substantiivi

pako

1. pakka