pakka

Suomi

Substantiivi

pakka (9-A)

1. pinkka saman suuruisia arkkeja paperia, kääröksi kierretty kangas
2. yksi sarja pelikortteja, korttipakka
3. paperimitta, kymmenen riisiä eli 5000 arkkia paperia; joskus tarkoitetaan pakalla yhtä riisiä paperia
4. (merenkulku) aluksen keulimmainen kannen osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkːɑ/
• tavutus: pak‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pakka	pakat
genetiivi	pakan	pakkojen (pakkain)
partitiivi	pakkaa	pakkoja
akkusatiivi	pakka; pakan	pakat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pakassa	pakoissa
elatiivi	pakasta	pakoista
illatiivi	pakkaan	pakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pakalla	pakoilla
ablatiivi	pakalta	pakoilta
allatiivi	pakalle	pakoille
muut sijamuodot
essiivi	pakkana	pakkoina
translatiivi	pakaksi	pakoiksi
abessiivi	pakatta	pakoitta
instruktiivi	–	pakoin
komitatiivi	–	pakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	paka-
vahva vartalo	pakka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pinkka

englanti: pack esperanto: pako saksa: Stoß m., Pack m.

unkari: vég venäjä: пачка

2. kortteja

englanti: set, deck of cards italia: mazzo m. kroatia: špil m.

tšekki: balíček unkari: pakli venäjä: колода

3. paperimitta

ruotsi: packe

Liittyvät sanat

• kerppu
• lava
• motti
• paali
• rulla
• tanko
• tynnyri

Johdokset

• verbit: pakkaantua, pakkautua

Yhdyssanat

kangaspakka, keulapakka, kierteytyspakka korttipakka, käsipakka, lehtijousipakka

pakkahuone

Aiheesta muualla

• pakka Kielitoimiston sanakirjassa