panta

Suomi

Substantiivi

panta (9-J)

1. hiuksiin tai pään ympäri asetettava puoli- tai kokokehän muotoinen asuste
2. elänten kaulan ympärille eri tarkoituksia varten asetettava väline tai valjaan osa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑnt̪ɑ/, [ˈpɑ̝n̪t̪ɑ̝]
• tavutus: pan‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	panta	pannat
genetiivi	pannan	pantojen (pantain)
partitiivi	pantaa	pantoja
akkusatiivi	panta; pannan	pannat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pannassa	pannoissa
elatiivi	pannasta	pannoista
illatiivi	pantaan	pantoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pannalla	pannoilla
ablatiivi	pannalta	pannoilta
allatiivi	pannalle	pannoille
muut sijamuodot
essiivi	pantana	pantoina
translatiivi	pannaksi	pannoiksi
abessiivi	pannatta	pannoitta
instruktiivi	–	pannoin
komitatiivi	–	pantoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	panna-
vahva vartalo	panta-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• pannoittaa

Yhdyssanat

kaulapanta

Aiheesta muualla

• panta Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

Verbi

panta (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. pantata

Liittyvät sanat

• pant

Aiheesta muualla

• panta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)