pasma

Suomi

Substantiivi

pasma (9)

1. (vanhahtava) tietyn kierrosmäärän sisältävä lankavyyhden osa. Pasmassa on tavallisesti 60 kierrosta. Pasmalangat ovat lankavyyhdessä olevia sidelankoja, joiden tehtävänä on pitää lankavyyhdessä olevat pasmat hyvässä järjestyksessä, jotta ne eivät mene sekaisin vyyhteä käsiteltäessä.
2. (vanhahtava) pirran koon mitta tarkoittaen 30 piinrakoa, mittaa siis yleensä loimen kokoa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑsmɑ/, [ˈpɑsmɑ]
• tavutus: pas‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pasma	pasmat
genetiivi	pasman	pasmojen (pasmain)
partitiivi	pasmaa	pasmoja
akkusatiivi	pasma; pasman	pasmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pasmassa	pasmoissa
elatiivi	pasmasta	pasmoista
illatiivi	pasmaan	pasmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pasmalla	pasmoilla
ablatiivi	pasmalta	pasmoilta
allatiivi	pasmalle	pasmoille
muut sijamuodot
essiivi	pasmana	pasmoina
translatiivi	pasmaksi	pasmoiksi
abessiivi	pasmatta	pasmoitta
instruktiivi	–	pasmoin
komitatiivi	–	pasmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pasma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

slaavilainen laina^[1]

Käännökset

1. tietyn kierrosmäärän sisältävä lankavyyhden osa

ukraina: пасмо venäjä: пасмо, пасма

viro: pasmas

Liittyvät sanat

• pasmalanka
• vyyhti

Johdokset

• verbit: pasmata

Yhdyssanat

pasmalanka

Idiomit

• (mennä) pasmat sekaisin ‒ mennä suunnitelmat t. ajatuksen juoksu sekaisin; hämmentyä, kadottaa ajatus
• sekoittaa (jonkun) pasmat ‒ häiritä jonkun suunnitelmia, aikomuksia t. toiminnan (ajattelun) sujumista

Aiheesta muualla

• pasma Kielitoimiston sanakirjassa
• pasma Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

pasma f. (monikko pasmas)

1. (halventava, alatyyliä) poliisi

Verbi

pasma

1. (taivutusmuoto) verbistä pasmar

Puola

Substantiivi

pasma

1. yksikön genetiivimuoto sanasta pasmo
2. monikon nominatiivimuoto sanasta pasmo
3. monikon akkusatiivimuoto sanasta pasmo
4. monikon vokatiivimuoto sanasta pasmo