perillinen

Katso artikkeli Perillinen Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

perillinen (38)

1. henkilö, joka on perimässä

Ääntäminen

• IPA: /ˈperilˌlinen/
• tavutus: pe‧ril‧li‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perillinen	perilliset
genetiivi	perillisen	perillisten perillisien
partitiivi	perillistä	perillisiä
akkusatiivi	perillinen; perillisen	perilliset
sisäpaikallissijat
inessiivi	perillisessä	perillisissä
elatiivi	perillisestä	perillisistä
illatiivi	perilliseen	perillisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perillisellä	perillisillä
ablatiivi	perilliseltä	perillisiltä
allatiivi	perilliselle	perillisille
muut sijamuodot
essiivi	perillisenä (perillisnä)	perillisinä
translatiivi	perilliseksi	perillisiksi
abessiivi	perillisettä	perillisittä
instruktiivi	–	perillisin
komitatiivi	–	perillisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perillise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	perillis-

Etymologia

Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[1]

Liittyvät sanat

• perijä
• periä
• testamentti

Yhdyssanat

kruununperillinen, myötäperillinen, pääperillinen, rintaperillinen, selkäperillinen, sivuperillinen, testamenttiperillinen, vallanperillinen

Aiheesta muualla

• perillinen Kielitoimiston sanakirjassa