pihdit

Katso artikkeli Pihdit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pihdit (5-F) (monikollinen)

1. tarttumiseen, vääntämiseen tai katkaisuun tarkoitettu työkalu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpihdit̪/
• tavutus: pih‧dit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	pihdit
genetiivi	–	pihtien (pihtein)
partitiivi	–	pihtejä
akkusatiivi	–; –	pihdit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	pihdeissä
elatiivi	–	pihdeistä
illatiivi	–	pihteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	pihdeillä
ablatiivi	–	pihdeiltä
allatiivi	–	pihdeille
muut sijamuodot
essiivi	–	pihteinä
translatiivi	–	pihdeiksi
abessiivi	–	pihdeittä
instruktiivi	–	pihdein
komitatiivi	–	pihteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pihdi-
vahva vartalo	pihti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. käsityökalu

azeri: kəlbətin englanti: pliers, tongs, forceps (kirurgiassa) krimintataari: kelpeden kroatia: kliješta n. (monikollinen) norja (bokmål): tang m./f. norja (nynorsk): tong f.

ranska: pince f. ruotsi: tång saksa: Zange f. turkki: pense uzbekki: qisqich

Liittyvät sanat

tongit, leikkuri, pihti

Yhdyssanat

kärkipihdit, lukkopihdit, pastapihdit, punkkipihdit, siirtoleukapihdit, tukkipihdit

Aiheesta muualla

• pihdit Kielitoimiston sanakirjassa