pin

Englanti

Substantiivi

pin (monikko pins)

1. nuppineula
2. sokka
3. (shakki) sidottu asema; kiinnitetty nappula
4. kaulin
5. (urheilu, paini) selätys
6. gramofonin taikka sitten levysoittimen neula

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• pincushion
• pinpoint
• underpin

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	pins
part. prees.	pinning
imp. & part. perf.	pinned

pin

1. kiinnittää
2. lävistää neulalla
3. naulita

Ranska

Substantiivi

pin m. (monikko pins[luo])

1. pinja

Aiheesta muualla

• pin Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Viro

Substantiivi

pin

1. pinna