pipa

Suomi

Substantiivi

pipa (9)

1. (murteellinen) pipo (kudottu päähine)

Substantiivi

pipa (9)

1. kiinalainen luuttua muistuttava näppäilysoitin

Etymologia

kiinan sanasta 琵琶

Englanti

Substantiivi

pipa (monikko pipas)

1. pipa (kiinalainen soitin)

Etymologia

• mandariinikiinan sanasta 琵琶 (pípa)

Espanja

Adverbi

pipa

1. (arkikieltä) erittäin hyvin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• estupendamente

Sanaliitot

• pasarlo pipa

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

1. tupakkapiippu
2. piipullinen tupakkaa
3. tynnyri

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (tupakkapiippu) cachimba
• (tynnyri) cuba, barril

Johdokset

• pipote, pipeño, empipar

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

1. (costaricanespanjaa) kookospähkinä
2. (costaricanespanjaa) ihmisen pää
3. (costaricanespanjaa) järki

Etymologia

• vulgaarilatinan sanasta *pipa

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

1. siemen (eräiden hedelmien, auringonkukan)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• pepita

Substantiivi

pipa m. (monikko pipas)

1. (arkikieltä) nero, älykäs henkilö
2. (espanjanespanjaa) auringonkukan siemen

Liittyvät sanat

• pepa, pepita

Idiomit

• no tener ni para pipas (kirjaimellisesti: ’ei olla [tarpeeksi] edes auringonkukan siemeniin’)
  1. (espanjanespanjaa, arkikieltä) olla rahaton, olla tyhjätasku

Aiheesta muualla

• pipa Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Indonesia

Substantiivi

pipa

1. tupakkapiippu

Italia

Substantiivi

pipa f. (monikko pipe[luo])

1. tupakkapiippu

Verbi

pipa

1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abbagliare
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abbagliare

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	pípa	pípe
genetiivi	pípē	pípā
datiivi-lokatiivi	pípi	pípama
akkusatiivi	pípu	pípe
vokatiivi	pipo	pípe
instrumentaali	pípōm	pípama

pípa f. 

1. hana

Ääntäminen

• IPA: /'pǐːpa/
• tavutus: pi‧pa

Etymologia

italian sanasta pipa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• slavina, špina, rubinet

Aiheesta muualla

• pȉpa Hrvatski jezični portal
• pípa Školski rječnik hrvatskoga jezika

Verbi

pipa

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä pipati

Norja (Bokmål)

Substantiivi

pipa

1. (taivutusmuoto) yksikkö sanasta pipe

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• pipen

Norja (Nynorsk)

Substantiivi

pipa

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta pipe

Portugali

Substantiivi

pipa f. (monikko pipas)

1. (brasilianportugalia) leija
2. suuri puinen viinitynnyri
3. edellistä vastaava muinainen mittayksikkö: tynnyrinmitta
4. tankkiauton kuorma

Ääntäminen

• (portugalinportugalia) /ˈpi.pɐ/
• (brasilianportugalia) /ˈpi.pa/, /ˈpi.pɐ/

Tavutus

• tavutus: pi‧pa

Etymologia

• lainasana muinaisportugalista < vulgaarilatinan sanasta *pipa < latinan verbimuodosta pipāre

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• pipo

Synonyymit

• (leija): (portugalinportugalia) papagaio de papel, (brasilianportugalia) pandorga
• (tynnyri) barril

Yhdyssanat

• caminhão-pipa

Romania

Verbi

pipa

1. polttaa tupakkapiippua

Ruotsi

Substantiivi

pipa yl. (1) (yks. määr. pipan[luo], mon. epämäär. pipor [luo], mon. määr. piporna [luo])

1. putki
2. piippu (aseen osa)
3. piippu (tupakointiväline)
4. urkupilli
5. huilu
6. pipa (kiinalainen soitin)
7. luun ontto sisäosa
8. (slangia) lauluääni

Verbi

pipa (epäsäännöllinen)

1. piipittää

Taivutus

Taivutus – pipa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	piper	pips, pipes
imperfekti	pep	peps
supiini	pipit	pipits
imperatiivi	pip	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: pipa
• passiivin infinitiivi: pipas
• aktiivin part. prees: pipande
• passiivin part. prees: pipandes
• part. perf.: yl. pipen, n. pipet, määr./mon. pipna

Verbi

pipa (1)

1. poimuttaa
2. kähertää

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• piprensare, piptobak
• orgelpipa, säckpipa
• benpipa

Liittyvät sanat

• pip, pipare, pipljud

Aiheesta muualla

• pipa Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

1. hana

Ääntäminen

• IPA: /pîpa/

Tavutus

• tavutus: pi‧pa

Etymologia

• lainasana italiasta

Serbokroaatti

Substantiivi

pȉpa f. (kyrillinen пипа)

1. hana

Ääntäminen

• IPA: /pîpa/

Tavutus

• tavutus: pi‧pa

Etymologia

• lainasana italiasta

Sloveeni

Substantiivi

pípa

1. hana

Ääntäminen

• IPA: /ˈpìːpa/

Unkari

Adjektiivi

pipa

1. (slangia) vihainen, raivoisa

   Nagyon pipa vagyok rád.

   ‎ Olen hyvin vihainen sinulle.

Substantiivi

pipa

1. tupakkapiippu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpipɒ/

Tavutus

• tavutus: pi‧pa

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• vízipipa

Venetsia

Substantiivi

pipa f.

1. tupakkapiippu
2. tammenterho
3. (kielitiede) sirkumfleksi
4. (kielitiede) kirjaimen hattu

Aiheesta muualla

• Lodovico Pizzati’s Venetian–English English–Venetian: When in Venice Do as the Venetians, s, 216 (2007, AuthorHouse, ISBN 9781425987909): ”pipa₁”, ”pipa₂” ja ”pipa₃”