pirtti

Suomi

Substantiivi

pirtti (5-C) (monikko pirtit)

1. pieni hirsistä tehty, alkuaan sisään lämpiävä asuinrakennus

   Pohjois-Suomessa pirtit ovat olleet yksihuoneisia tupia.

2. maalaistalon iso oleskelu- ja työhuone

Ääntäminen

• IPA: /ˈpirt̪ːi/
• tavutus: pirt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pirtti	pirtit
genetiivi	pirtin	pirttien (pirttein)
partitiivi	pirttiä	pirttejä
akkusatiivi	pirtti; pirtin	pirtit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pirtissä	pirteissä
elatiivi	pirtistä	pirteistä
illatiivi	pirttiin	pirtteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pirtillä	pirteillä
ablatiivi	pirtiltä	pirteiltä
allatiivi	pirtille	pirteille
muut sijamuodot
essiivi	pirttinä	pirtteinä
translatiivi	pirtiksi	pirteiksi
abessiivi	pirtittä	pirteittä
instruktiivi	–	pirtein
komitatiivi	–	pirtteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pirti-
vahva vartalo	pirtti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

slaavilainen laina^[1]

Liittyvät sanat

• mökki
• sauna
• talo

Synonyymit

• (maatalon päähuone) tupa

Yhdyssanat

piilopirtti, pirttihirmu, pirttikalusto, pirttiviljelys, savupirtti

Aiheesta muualla

• pirtti Kielitoimiston sanakirjassa