puhallin

Suomi

Substantiivi

puhallin (33-I)

1. laite, jolla puhalletaan jotakin
2. (musiikki) puhallinsoitin

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuhɑlːin/
• tavutus: pu‧hal‧lin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puhallin	puhaltimet
genetiivi	puhaltimen	puhaltimien puhallinten
partitiivi	puhallinta	puhaltimia
akkusatiivi	puhallin; puhaltimen	puhaltimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	puhaltimessa	puhaltimissa
elatiivi	puhaltimesta	puhaltimista
illatiivi	puhaltimeen	puhaltimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puhaltimella	puhaltimilla
ablatiivi	puhaltimelta	puhaltimilta
allatiivi	puhaltimelle	puhaltimille
muut sijamuodot
essiivi	puhaltimena (puhallinna)	puhaltimina
translatiivi	puhaltimeksi	puhaltimiksi
abessiivi	puhaltimetta	puhaltimitta
instruktiivi	–	puhaltimin
komitatiivi	–	puhaltimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puhaltime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puhallin-

Etymologia

verbi puhaltaa (heikko vartalo puhalla- ) + johdin -in

Käännökset

1. laite, jolla puhalletaan

englanti: blower

ruotsi: bläster, fläkt

2. soitin

Ks. puhallinsoitin

Liittyvät sanat

• imuri

Yhdyssanat

hiekkapuhallin, ilmanpuhallin, ilmastointipuhallin, keskipakopuhallin, kuumailmapuhallin, kylmäilmapuhallin, lehtipuhallin, lämminilmapuhallin, lämpöpuhallin, messinkipuhallin, puhallinkvintetti, puhallinorkesteri, puhallinsoitin, puhallinyhtye, puupuhallin, vaskipuhallin

Aiheesta muualla

• puhallin Kielitoimiston sanakirjassa