puhteet

Suomi

Substantiivi

puhteet

1. monikon nominatiivimuoto sanasta puhde
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta puhde

Substantiivi

puhteet (48-F)

1. lehmän jälkeiset^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	puhteet
genetiivi	–	puhteiden puhteitten
partitiivi	–	puhteita
akkusatiivi	–; –	puhteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	puhteissa
elatiivi	–	puhteista
illatiivi	–	puhteisiin puhteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	puhteilla
ablatiivi	–	puhteilta
allatiivi	–	puhteille
muut sijamuodot
essiivi	–	puhteina
translatiivi	–	puhteiksi
abessiivi	–	puhteitta
instruktiivi	–	puhtein
komitatiivi	–	puhteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puhtee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	puhdet-

Etymologia

• liittyy puhdas-sanaan