puikea

Suomi

Adjektiivi

puikea (15) (komparatiivi puikeampi, superlatiivi puikein) (taivutus[luo])

1. (kasvitiede) (lehdestä) joka on kärjestään suippo ja tyvestä pyöreä

   Hieskoivun lehdet ovat kolmiomaisen puikeat, suipot, toissahaiset ja kaljut.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpui̯keɑ/
• tavutus: pui‧ke‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puikea	puikeat
genetiivi	puikean	puikeiden puikeitten (puikeain)
partitiivi	puikeaa puikeata	puikeita
akkusatiivi	puikea; puikean	puikeat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puikeassa	puikeissa
elatiivi	puikeasta	puikeista
illatiivi	puikeaan	puikeisiin puikeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puikealla	puikeilla
ablatiivi	puikealta	puikeilta
allatiivi	puikealle	puikeille
muut sijamuodot
essiivi	puikeana	puikeina
translatiivi	puikeaksi	puikeiksi
abessiivi	puikeatta	puikeitta
instruktiivi	–	puikein
komitatiivi	–	puikeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puikea-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. (lehdestä) joka on kärjestään suippo ja tyvestä pyöreä

englanti: ovate

ruotsi: äggrund

Liittyvät sanat

• puikula

Yhdyssanat

• vastapuikea

Aiheesta muualla

• puikea Kielitoimiston sanakirjassa
• puikea Tieteen termipankissa