pulpetti

Suomi

Substantiivi

pulpetti (5-C)

1. luokkahuoneissa käytetettävä säilytystilallisen pöydän ja selkänojallisen istuimen yhdistelmä, joiden ääressä oppilaat istuvat. Myöhemmässä kehityksessä pulpetti muuntui oppilaan henkilökohtaiseksi työpöydäksi, jonka kanssa käytetään selkänojallista irtotuolia.

   Alkuaan pulpetit olivat usein viistokantisia.

   Kahden istuttava pulpetti.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpulpet̪ːi/
• tavutus: pul‧pet‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pulpetti	pulpetit
genetiivi	pulpetin	pulpettien (pulpettein)
partitiivi	pulpettia	pulpetteja
akkusatiivi	pulpetti; pulpetin	pulpetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pulpetissa	pulpeteissa
elatiivi	pulpetista	pulpeteista
illatiivi	pulpettiin	pulpetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pulpetilla	pulpeteilla
ablatiivi	pulpetilta	pulpeteilta
allatiivi	pulpetille	pulpeteille
muut sijamuodot
essiivi	pulpettina	pulpetteina
translatiivi	pulpetiksi	pulpeteiksi
abessiivi	pulpetitta	pulpeteitta
instruktiivi	–	pulpetein
komitatiivi	–	pulpetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pulpeti-
vahva vartalo	pulpetti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. koulupulpetti

englanti: school desk, desk turkki: sıra ukraina: парта f.

venäjä: парта f. viro: koolipink

Liittyvät sanat

• koulunpenkki

Yhdyssanat

ajopulpetti, kirjoituspulpetti, koulupulpetti, pulpetinkansi, pulpettikatto, pulpettiristikko, pulpettirivi, pulpettivene

Aiheesta muualla

• pulpetti Kielitoimiston sanakirjassa

Sisilia

Substantiivi

pulpetti

1. monikkomuoto sanasta pulpetta