putti

Suomi

Substantiivi

putti (5-C)

1. golfissa erityisellä mailalla, putterilla maata pitkin lyötävä lyönti, joilla radan lopussa olevalla viheriöllä saatetaan pallo reikään
2. (murteellinen) lätäkkö

Ääntäminen

• IPA: /ˈput̪ːi/, [ˈput̪ːi]
• tavutus: put‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	putti	putit
genetiivi	putin	puttien (puttein)
partitiivi	puttia	putteja
akkusatiivi	putti; putin	putit
sisäpaikallissijat
inessiivi	putissa	puteissa
elatiivi	putista	puteista
illatiivi	puttiin	putteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	putilla	puteilla
ablatiivi	putilta	puteilta
allatiivi	putille	puteille
muut sijamuodot
essiivi	puttina	putteina
translatiivi	putiksi	puteiksi
abessiivi	putitta	puteitta
instruktiivi	–	putein
komitatiivi	–	putteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	puti-
vahva vartalo	putti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. golfin lyönti

englanti: putt

turkki: pata

Liittyvät sanat

• putata

Aiheesta muualla

• putti Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

putti

1. monikkomuoto sanasta putto

Italia

Substantiivi

putti

1. monikkomuoto sanasta putto