putto

Katso artikkeli Putto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

putto (1-C)

1. (kuvataide) siivekäs tai siivetön, pulska alaston poikalapsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈput̪ːo/
• tavutus: put‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	putto	putot
genetiivi	puton	puttojen
partitiivi	puttoa	puttoja
akkusatiivi	putto; puton	putot
sisäpaikallissijat
inessiivi	putossa	putoissa
elatiivi	putosta	putoista
illatiivi	puttoon	puttoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	putolla	putoilla
ablatiivi	putolta	putoilta
allatiivi	putolle	putoille
muut sijamuodot
essiivi	puttona	puttoina
translatiivi	putoksi	putoiksi
abessiivi	putotta	putoitta
instruktiivi	–	putoin
komitatiivi	–	puttoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	puto-
vahva vartalo	putto-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pulska alaston poikalapsi

englanti: putto

italia: putto m.

Aiheesta muualla

• putto Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

putto (monikko putti, puttos tai puttoes)

1. (kuvataide) putto

Italia

Substantiivi

putto m. (monikko putti[luo])

1. (kuvataide) putto