puuhka

Suomi

Substantiivi

puuhka (10)

1. turkiksesta tehty huivi

   turkispuuhka

2. edellisen kaltainen muu ilmava, paksu ja kevyt, lämmin huivi
3. muhvi: käsien lämpimänä pitämiseen käytettävä putkimainen vaatekappale
4. (vanhahtava) vaatteeseen tai jalkineeseen turkiksesta tehty reunus
5. kaulan tai vartalon ympärille kierrettävä, aidoista tai keinotekoisista höyhenistä tai vastaavista koostettu nauhamainen asuste

Ääntäminen

• IPA: [ˈpuːhkɑ]

Tavutus

• tavutus: puuh‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puuhka	puuhkat
genetiivi	puuhkan	puuhkien (puuhkain)
partitiivi	puuhkaa	puuhkia
akkusatiivi	puuhka; puuhkan	puuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puuhkassa	puuhkissa
elatiivi	puuhkasta	puuhkista
illatiivi	puuhkaan	puuhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puuhkalla	puuhkilla
ablatiivi	puuhkalta	puuhkilta
allatiivi	puuhkalle	puuhkille
muut sijamuodot
essiivi	puuhkana	puuhkina
translatiivi	puuhkaksi	puuhkiksi
abessiivi	puuhkatta	puuhkitta
instruktiivi	–	puuhkin
komitatiivi	–	puuhkine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puuhka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< venäjä^[1]n sanasta пух (’untuva’, ’nukka’)

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• käsipuuhka, puuhkalakki

Aiheesta muualla

• puuhka Kielitoimiston sanakirjassa