risakas

Suomi

Substantiivi

risakas (41-A)

1. risakkaiden suvun (Inocybe) syömäkelvottomia sieniä, joilla on repaleinen lakki

Ääntäminen

• IPA: /ˈrisɑkɑs/
• tavutus: ri‧sa‧kas

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	risakas	risakkaat
genetiivi	risakkaan	risakkaiden risakkaitten
partitiivi	risakasta	risakkaita
akkusatiivi	risakas; risakkaan	risakkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	risakkaassa	risakkaissa
elatiivi	risakkaasta	risakkaista
illatiivi	risakkaaseen	risakkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	risakkaalla	risakkailla
ablatiivi	risakkaalta	risakkailta
allatiivi	risakkaalle	risakkaille
muut sijamuodot
essiivi	risakkaana	risakkaina
translatiivi	risakkaaksi	risakkaiksi
abessiivi	risakkaatta	risakkaitta
instruktiivi	–	risakkain
komitatiivi	–	risakkaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	risakkaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	risakas-

Etymologia

risa + -kas

Käännökset

1. Inocybe-suvun sieni

unkari: susulyka

viro: narmasnutt

Liittyvät sanat

• risa

Yhdyssanat

• suippurisakas

Aiheesta muualla

• risakas Kielitoimiston sanakirjassa