rohto

Suomi

Substantiivi

rohto (1-F)

1. lääke
2. lääkeyrtti

Ääntäminen

• IPA: /ˈroht̪o/
• tavutus: roh‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rohto	rohdot
genetiivi	rohdon	rohtojen
partitiivi	rohtoa	rohtoja
akkusatiivi	rohto; rohdon	rohdot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rohdossa	rohdoissa
elatiivi	rohdosta	rohdoista
illatiivi	rohtoon	rohtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rohdolla	rohdoilla
ablatiivi	rohdolta	rohdoilta
allatiivi	rohdolle	rohdoille
muut sijamuodot
essiivi	rohtona	rohtoina
translatiivi	rohdoksi	rohdoiksi
abessiivi	rohdotta	rohdoitta
instruktiivi	–	rohdoin
komitatiivi	–	rohtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rohdo-
vahva vartalo	rohto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ehkä johdos ruoho-sanasta^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rohdos

Yhdyssanat

• rohtobalsami
• rohtoemäkki
• rohtosalkoruusu
• yskänrohto

Aiheesta muualla

• rohto Kielitoimiston sanakirjassa
• rohto Suomen etymologisessa sanakirjassa