rokko

Suomi

Substantiivi

rokko (1-A)

1. ihottumaa aiheuttavia virustauteja
2. monille rokkotaudeille tunnusomainen märkärakkula

Ääntäminen

• IPA: /ˈrokːo/
• tavutus: rok‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rokko	rokot
genetiivi	rokon	rokkojen
partitiivi	rokkoa	rokkoja
akkusatiivi	rokko; rokon	rokot
sisäpaikallissijat
inessiivi	rokossa	rokoissa
elatiivi	rokosta	rokoista
illatiivi	rokkoon	rokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rokolla	rokoilla
ablatiivi	rokolta	rokoilta
allatiivi	rokolle	rokoille
muut sijamuodot
essiivi	rokkona	rokkoina
translatiivi	rokoksi	rokoiksi
abessiivi	rokotta	rokoitta
instruktiivi	–	rokoin
komitatiivi	–	rokkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	roko-
vahva vartalo	rokko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Deskriptiivinen sana. Vastineita sukukielissä: karjalan rokko, lyydin rokko.^[1]

Käännökset

1. rokko

ruotsi: koppa

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: rokkoinen
• substantiivit: rokama
• verbit: rokahtaa, rokahtua, rokottaa

Yhdyssanat

apinarokko, isorokko, lehmärokko, nokkosrokko, parvorokko, pikkurokko, rokkoepidemia, rokkotauti, rokkovirus, rokonarpi, rokonarpinen, tuhkarokko, tulirokko, vesirokko, vihurirokko, yskänrokko

-rokkoinen: tuhkarokkoinen, tulirokkoinen, vesirokkoinen, vihurirokkoinen

mustarokko

Aiheesta muualla

• rokko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3161 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa