koppa

Suomi

Substantiivi

koppa (10-B)

1. kori

   Kalja päivässä tekee reilun kopan kuussa.

2. vanhentunut kreikkalaisten aakkosten kirjain, vastaava symboli Ϙ tai ϙ, vaihtoehtoisesti qoppa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkopːɑ/, [ˈkʷo̞pːɑ]
• tavutus: kop‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koppa	kopat
genetiivi	kopan	koppien (koppain)
partitiivi	koppaa	koppia
akkusatiivi	koppa; kopan	kopat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kopassa	kopissa
elatiivi	kopasta	kopista
illatiivi	koppaan	koppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kopalla	kopilla
ablatiivi	kopalta	kopilta
allatiivi	kopalle	kopille
muut sijamuodot
essiivi	koppana	koppina
translatiivi	kopaksi	kopiksi
abessiivi	kopatta	kopitta
instruktiivi	–	kopin
komitatiivi	–	koppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kopa-
vahva vartalo	koppa-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kopallinen

Yhdyssanat

aivokoppa, kaikukoppa, koppakuoriainen, koppalakki, kotelokoppa, kuonokoppa, pajukoppa, piipunkoppa, pärekoppa, pääkoppa, romukoppa

Aiheesta muualla

• koppa Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

koppa (monikko koppas)

1. koppa (kirjain)

Katalaani

Substantiivi

koppa f. (monikko koppes)

1. koppa (kirjain)

Ruotsi

Substantiivi

koppa yl. (1) (yks. määr. koppan[luo], mon. epämäär. koppor[luo], mon. määr. kopporna[luo])

1. (patologia) rokko
2. koppa (kirjain)

Liittyvät sanat

• koppärr
• koppärrig

Verbi

koppa (1)

1. (kansanparannus) kupata

Taivutus

Taivutus – koppa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	koppar[luo]	koppas
imperfekti	koppade	koppades
supiini	koppat	koppats
imperatiivi	koppa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: koppa
• passiivin infinitiivi: koppas
• aktiivin part. prees: koppande [luo]
• passiivin part. prees: koppandes
• part. perf.: yl. koppad, n. koppat, määr./mon. koppade