seisoja

Suomi

Substantiivi

seisoja (10)

1. käytetään eräänlaisista lintukoirista
2. se joka seisoo

Ääntäminen

• IPA: /ˈsei̯sojɑ/, [se̞isʷo̞jɑ̝]
• tavutus: sei‧so‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	seisoja	seisojat
genetiivi	seisojan	seisojien (seisojain)
partitiivi	seisojaa	seisojia
akkusatiivi	seisoja; seisojan	seisojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	seisojassa	seisojissa
elatiivi	seisojasta	seisojista
illatiivi	seisojaan	seisojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	seisojalla	seisojilla
ablatiivi	seisojalta	seisojilta
allatiivi	seisojalle	seisojille
muut sijamuodot
essiivi	seisojana	seisojina
translatiivi	seisojaksi	seisojiksi
abessiivi	seisojatta	seisojitta
instruktiivi	–	seisojin
komitatiivi	–	seisojine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	seisoja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi seisoa + johdin -ja

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• saksanseisoja

Yläkäsitteet

• koiraeläimet (Canidea)
  • kesykoira (Canis familiaris)
    • metsästyskoira
      • lintukoira

Alakäsitteet

• auvergnenseisoja, bourbonnaisinseisoja, burgosinseisoja, korthalsingriffoni, isomünsterinseisoja, italianseisoja, pienimünsterinseisoja, pointteri, portugalinseisoja, saksanseisoja, spinone, stabyhoun, weimarinseisoja

Aiheesta muualla

• seisoja Kielitoimiston sanakirjassa