sisu

Katso artikkeli Sisu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sisu (1)

1. sinnikkyys, rohkeus, päättäväisyys

   Kylläpä Pekalla oli sisua, kun hän kiipesi yksin vuoren huipulle.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsisu/
• tavutus: si‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sisu	sisut
genetiivi	sisun	sisujen
partitiivi	sisua	sisuja
akkusatiivi	sisu; sisun	sisut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sisussa	sisuissa
elatiivi	sisusta	sisuista
illatiivi	sisuun	sisuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sisulla	sisuilla
ablatiivi	sisulta	sisuilta
allatiivi	sisulle	sisuille
muut sijamuodot
essiivi	sisuna	sisuina
translatiivi	sisuksi	sisuiksi
abessiivi	sisutta	sisuitta
instruktiivi	–	sisuin
komitatiivi	–	sisuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sisu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• itsepäisyys
• sinnikkyys

Johdokset

• adjektiivit: sisukas
• substantiivit: sisukkuus, sisuuntuneisuus
• verbit: sisutella, sisuuntua

Yhdyssanat

sisukimppu, sisunnäyte, sisunpurkaus, sisupartio, sisupartiolainen, sisupussi

Aiheesta muualla

• sisu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 553 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Mouk-aria

Substantiivi

sisu

1. povi, rinta

Viro

Substantiivi

sisu (gen sisu, part sisu)

1. sisällys
2. sisältö
3. sisus

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	sisu	sisud
genetiivi	sisu	sisude
partitiivi	sisu	sisusid
illatiivi	sisusse	sisudesse
inessiivi	sisus	sisudes
elatiivi	sisust	sisudest
allatiivi	sisule	sisudele
adessiivi	sisul	sisudel
ablatiivi	sisult	sisudelt
translatiivi	sisuks	sisudeks
terminatiivi	sisuni	sisudeni
essiivi	sisuna	sisudena
abessiivi	sisuta	sisudeta
komitatiivi	sisuga	sisudega

Liittyvät sanat

sisältö

• sisukord

Yhdyssanat

• sisulage

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : sisu
• sisu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)