soida

Suomi

Verbi

soida (62) (taivutus[luo])

1. tuottaa ääntä värähtelemällä, kilistä; kuulua (musiikista, soittimesta)

   Koulun kello soi välitunnin merkiksi.

   Viulun kielet soivat kymmeniä sekunteja senkin jälkeen, kun soittaja oli lakannut soittamasta.

   Puhelin soi kuudelta aamulla.

   Kenelle kellot soivat.

   Musiikki alkoi soida yhä kovemmin.

2. (korvasta) aistia olematonta ääntä voimakkaan melun jälkeen

   Kuului kauhea pamaus, ja korvat alkoivat soida.

3. (linnusta) äännellä soitimella

   ”rastas ja metso täälläkin soi” (Nälkämaan laulu, sanoittanut Ilmari Kianto 1911)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoi̯dɑˣ/
• tavutus: soi‧da

Käännökset

1. tuottaa ääntä

englanti: ring, sound espanja: sonar hollanti: bellen, klinken ido: sonoresar inarinsaame: čuoijâđ italia: suonare, risuonare

portugali: soar ranska: sonner ruotsi: ringa saksa: klingen, klingeln venäjä: звонить viro: helisema, kõlama, mängima

2. korvien soimisesta

englanti: ring italia: fischiare

ruotsi: ringa

Liittyvät sanat

• tinnitus

Johdokset

• substantiivit: soidin, soiminen, sointi, sointu
• verbit: soittaa

Idiomit

• hitto soikoon
• lempo soikoon

Aiheesta muualla

• soida Kielitoimiston sanakirjassa
• soida Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 727 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa