soimi

Suomi

Substantiivi

soimi (25)

1. (itämurteinen) seimi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soimi	soimet
genetiivi	soimen	sointen soimien
partitiivi	sointa soimea	soimia
akkusatiivi	soimi; soimen	soimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	soimessa	soimissa
elatiivi	soimesta	soimista
illatiivi	soimeen	soimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soimella	soimilla
ablatiivi	soimelta	soimilta
allatiivi	soimelle	soimille
muut sijamuodot
essiivi	soimena	soimina
translatiivi	soimeksi	soimiksi
abessiivi	soimetta	soimitta
instruktiivi	–	soimin
komitatiivi	–	soimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	soime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	soin-

Etymologia

ehkä johdos sanasta syödä^[1]

Käännökset

1. seimi

Ks. seimi