solmisaatio

Suomi

Katso artikkeli Solmisaatio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

solmisaatio (3)

1. (musiikki) säveltapailujärjestelmä, jossa oktaavialan nuotit lauletaan tavuina do (tai ut), re, mi, fa, so (sol), la, ti (si)
2. (musiikki) erityisesti sen keskiaikainen kirkkolaulujen oppimiseksi kehitetty, ja heksakordeille perustunut muoto^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solmisaatio	solmisaatiot
genetiivi	solmisaation	solmisaatioiden solmisaatioitten
partitiivi	solmisaatiota	solmisaatioita
akkusatiivi	solmisaatio; solmisaation	solmisaatiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	solmisaatiossa	solmisaatioissa
elatiivi	solmisaatiosta	solmisaatioista
illatiivi	solmisaatioon	solmisaatioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solmisaatiolla	solmisaatioilla
ablatiivi	solmisaatiolta	solmisaatioilta
allatiivi	solmisaatiolle	solmisaatioille
muut sijamuodot
essiivi	solmisaationa	solmisaatioina
translatiivi	solmisaatioksi	solmisaatioiksi
abessiivi	solmisaatiotta	solmisaatioitta
instruktiivi	–	solmisaatioin
komitatiivi	–	solmisaatioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	solmisaatio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. järjestelmä, jossa tietty nuotti lauletaan tiettynä tavuna

englanti: solmization

Liittyvät sanat

• solfeesi

Alakäsitteet

• do tai ut, re, mi, fa, so tai sol, la, ti tai si