sorto

Suomi

Substantiivi

sorto (1-K)

1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla

   Työn orjat sorron yöstä nouskaa (Kansainvälinen)

2. (merenkulku, ilmailu) veden tai ilman virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan

   Voimakas sorto aiheuttaa ohjaustoimista huolimatta reitiltä poikkeamisen.

3. (intersektionaalinen feminismi) etuoikeutettujen syrjintä sorrettuja vastaan

   Sorto rassaa lihavia työpaikoilla (is.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsort̪o/
• tavutus: sor‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sorto	sorrot
genetiivi	sorron	sortojen
partitiivi	sortoa	sortoja
akkusatiivi	sorto; sorron	sorrot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sorrossa	sorroissa
elatiivi	sorrosta	sorroista
illatiivi	sortoon	sortoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sorrolla	sorroilla
ablatiivi	sorrolta	sorroilta
allatiivi	sorrolle	sorroille
muut sijamuodot
essiivi	sortona	sortoina
translatiivi	sorroksi	sorroiksi
abessiivi	sorrotta	sorroitta
instruktiivi	–	sorroin
komitatiivi	–	sortoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sorro-
vahva vartalo	sorto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi sortaa + johdin -o

Käännökset

1. vallan käyttö julmalla, kovakouraisella ja epäoikeudenmukaisella tavalla

englanti: oppression, repression ruotsi: förtryck

saksa: Unterdrückung f.

2. virtausten poikkeuttava vaikutus aluksen kulkusuuntaan

saksa: Drift f., Abrift f., Leeweg m.

Liittyvät sanat

• piina
• riisto
• sortaja
• sortuma
• vaino

Yhdyssanat

rotusorto, sekasorto, sortohallinto, sortohallitus, sortokausi, sortokulma, sortotoimi, sortovalta

Aiheesta muualla

• sorto Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 486 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

Substantiivi

sorto

1. kohtalo