spel

Hollanti

Substantiivi

spel n. (monikko spelen tai spellen)

1. peli

Verbi

spel

1. (taivutusmuoto) verbistä spellen

Ruotsi

Substantiivi

spel n. (5) (yks. määr. spelet[luo], mon. epämäär. spel, mon. määr. spelen[luo])

1. peli
2. (musiikki) soittaminen, soitto; soitin (huuliharppu, haitari, kellopeli)

   munspel, dragspel, klockspel

3. (kirjallisuustiede) näytelmä; näytteleminen, tulkinta
4. (eläintiede, etologia) soidin
5. (tekniikka) välys, pelivara
6. (tekniikka) vinssi, vintturi, nostolaite, vetolaite

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kortspel, spelteori