soitin
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
soitin (33-C) (monikko soittimet)
- (musiikki) väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia soittamalla käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, instrumentti
- Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.
- Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.
- (tekniikka) laite, ohjelma tai sovellus, joka toistaa tallennettua ääntä tai kuvaa
- Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.
Ääntäminen
- IPA: /ˈsoi̯t̪in/, [ˈsʷo̞it̪in]
- tavutus: soi‧tin
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. soinnin ja rytmin tuottamisen väline
|
|
Liittyvät sanat
- fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, kitara, patarumpu, piano, puupuhallin, sitra, triangeli, vaskipuhallin, viulu
- soida, soittaa, soittaja, soittimisto
- musiikki
Synonyymit
- (musiikki) instrumentti, musiikki-instrumentti
Johdokset
- adjektiivit: soittimellinen
- substantiivit: soitinnus
- verbit: soitintaa
Yhdyssanat
CD-levysoitin, CD-soitin, jouhisoitin, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kosketinsoitin, kuvalevysoitin, laattasoitin, levysoitin, lyömäsoitin, MP3-soitin, näppäilysoitin, orkesterisoitin, puhallinsoitin, puhallussoitin, rytmisoitin, soitinmusiikki, soitinsoolo, soitinsävellys, soitinyhtye, soitinääni, soolosoitin, sormintasoitin, säestyssoitin, sähkösoitin
Anagrammit
Aiheesta muualla
- soitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
soitin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads